perjantai 22. maaliskuuta 2019

Päiväkirja Fuengirolasta osa.2




Viides päivä lähtee tänää käyntiin täällä Fuengirolassa.
Aamulla heräsin aikaisin kurkkukipuun ja muutenkin olo on aika tukkoinen. Johtuuko sitten tuosta tuulesta, jota täällä on nyt ollut ihan kiitettävästi, vai onko tämä jotain allergiaa... Joku mainitsi, että oliivipuut kukkii ja aiheuttaa ainakin joillekkin oireita. Ilmatkaan eivät ole päässeet lämmittämään, kuin ihan auringossa. Eilinen päivä oli aika tuulinen ja lämpötilakin vain +16. Minähän tosiaan en tarkene edes toppatakissa, vaikka useat kävelevät jo shortseissa. Istun toppatakki päällä välillä myös töissä. Toimisto on aika kylmä.

Pahin pelkoni kuitenkin on, että tämä johtuu homeesta. Kävipä tässä nimittäin niin, että eilinen rauhallinen idylli aamukahvilla rannalla, päättyi siihen kun sain viestin vuokranantajalta, että tänään pitää muuttaa toiseen asuntoon.
Löysin nimittäin asunnon kaapin seinästä aikamoisen homekertymän ja ilmoitin tästä hänelle. Asia otettiin kyllä vakavasti ja nopeasti ruvettiin toimimaan.

No, onneksi ja onneksi (sitä ei tiedä) tämä toinen asunto, johon sitten kiireessä tavaramme illalla siirsimme, on tässä aivan vieressä. Kyseessähän on paritalo.
Tässä asunnossa hometta ei ainakaan näy, eikä täällä haise, mutta mistä näistä tietää...

Muuten täällä Fuengirolassa on kaikki sujunut todella hyvin.
Ja se kun mainitsin kahden päivän kokemuksella, että kaupungista puuttuu mielestäni vehreyttä, en sitä enää allekirjoita.
Ehkä talsin pari ensimmäistä päivää lähinnä yrittäen suunnistaa täällä ja etsien maamerkkejä, mutta nyt kun olen jo avartanut näkökenttääni, niin kyllähän sitä vehreyttä on. On paljon kukkimaan alkavia istutuksia, on palmuja ja mandariinipuita ympäri kaupunkia. Jotain täältä kuitenkin puutuu, enkä oikein osaa sanoa mitä, koska täällä on kaikkea. Olisiko se sitten se, ettei tässä ihan keskustan tuntumassa ole mitään konkreettista nähtävyyttä, kuten aika monessa isossa kaupungissa on. En tiedä, ehkä joku päivä keksin sen, miksi tämä on mielestäni vain isohko kaupunki.




Mainittavan arvoista on täällä siisteys. Kuten yleensäkin täällä Espanjassa ja Italiassakin, ainakin nämä turisti kohteet pidetään todella siisteinä. Katuja pestään ja lakaistaan jatkuvasti ja kiinnitin huomiota roska-astioiden määrään, niitä on kaduilla noin 50m välein ja niissä on myös tuhkakupit lähes kaikissa. Tämä tietysti edesauttaa siisteyttä.

Täällä on myös monia muita asioita jotka ovat järkevämmin ajateltu kuin Suomessa. Pieniä, mutta viisaita asioita. Mainitsen tässä nyt esimerkkinä meetfurstipaketin. Se on pakattu järkevästi neljään osaan, eli ei tarvitse aukaista koko pakettia kerralla, jolloin leikkeleet pääsevät pilaantumaan jos niitä ei kaikkia kerkiä tietyssä ajassa käyttää.  Erittäin viisasta. Nyt kun ilmastoasiat ovat kuuminta huutoa varsinkin Suomessa ja ylijäämäruokahan on yksi pahimpia ilmaston saastuttajia,
niin kyllä voisi Suomikin tehdä muutoksia siellä moniin muihinkin asioihin, kuin vain autoiluun, joka Suomessa on taas minimaalista verrattuna moniin muihin maihin.



Se mikä myös yllätti minut, oli se kun käteni olivat Suomessa aivan hirveässä kunnossa. Ne olivat niin kuivat, että halkeilivat kunnolla ja mikään rasvaaminen ei tuntunut auttavan.
Olin ollut täällä vain kaksi päivää, kun kaikki se kuivuus oli kadonnut. Uskomatonta. Johtuuko se sitten ilmastosta vaiko vedestä, se olisi kiva tietää.
Samoin on ainakin tähän asti rannekipuni kanssa. Ranne oli todella huonossa kunnossa, kipu oli ehkä pahinta koskaan, sitä särki todella paljon vielä lentomatkalla tänne. Nyt täällä, ei mitään kipua. Sitä en sitten tiedä, johtuuko se siitä etten ole joutunut siivoamaan vielä, tai tekemään jotain muuta mitä Suomessa tein, vai voiko ilmasto vaikuttaa tähänkin. Tämäkin mysteeri saattaa selvitä täällä olon aikana, tai sitten ei...

Elämä täällä Fugessa on alkanut pääosin hyvin. Aamulla me joko löhöilemme vain kämpillä, tai sitten menemme rantaan kahville ja kuuntelemaan miten meri pauhaa. Käymme kaupassa, teemme ruuan, syömme ja lähdemme kävelemään töihin. Siis ihan normaalia arkea. Töihin lähdemme aina sen verran ajoissa, että keritään matkalla nautiskella hetki aivan työpaikan vieressä olevassa kahvilassa. Kahvilan tarjoilijat tuntee jo meidät ja saatiinpahan heiltä arvokasta tietoa mm. tästä Mijasista, jonka rajalla asumme. "Hyvällä" Englannin kielitaidollani ymmärsin varmasti oikein, että täällä Mijasissa on joku mielettömän upea valkoinen kaupunki. Se on pakko käydä katsomassa. Ehkäpä jo viikonloppuna. Tänäänhän on perjantai ja tämän viikon viimeinen työpäivä.

Fuengirolan rantaa
Itse työstä kerron seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Berninpaimenkoiran kanssa automatkalle Espanjan Fuengirolaan

Ensi viikolla lähdemme takaisin Fuengirolaan. Tällä kertaa mukaan lähtee 8kk ikäinen berninpaimenkoira, Oskari. Valmistelut koiran ka...