 |
Valmistelut koiran kanssa matkusteluun aloitimme jo viime reissulla, pari viikkoa sitten Espanjassa. Soitimme sieltä Suomen päähän lääkärille ja kun tulimme Suomeen, niin kävimme vastaanotolla ja keskustelimme kaikista mahdollisista huomioonotettavista "vaaroista" ja niitä tuntui sitten olevan jos mitäkin. Mutta hiukan asiaa tutkittuamme päätimme antaa Oskarille vain pakolliset tropit, eikä tuupata koiraa täyteen kaikenlaisia myrkkyjä. Punkkipanta ja ekinokokkilääkitys ja näillä mennään. Tietysti rokotukset on ja passi, se nyt on selvää.
Se, että menemme Ruotsin kautta, on ainut mikä vaikeuttaa matkaa sen verran, että Ruotsin tulliin pitää tehdä ilmoitus koirasta, muuten kaikki maat pitäisi olla tuosta vaan läpimentäviä.
Oskari (Osku) oli Suomessa hoidossa tämän ensimmäisen Espanjan visiittimme ajan, mutta nyt päätimme ottaa koiruuden mukaan elämään Espanjalaista kaupunkielämää. Vähän kyllä jännittää miten koira, joka on tottunut Suomessa juoksentelemaan vapaana metsässä, sopeutuu kulkemaan ihmispaljoudessa kaupungissa, jossa on myös paljon koiria. Tosin Suomessa Osku käyttäytyy hyvin joka paikassa ja on jo pennusta sosialistettu kaikenlaisiin ääniin ja kaupungissakin kävely onnistuu siksi hyvin. Muut koiratkaan eivät juuri Oskua kiinnosta, mutta tilanne voi olla Fuengirolassa toinen, kun siellä joutuu kävelemään todella lähekkäin muiden kanssa. Ja Osku kun on vähän tottunut siihen, että jos joku tulee lähelle, niin se on varma rapsuttaja. Eli ongelma saattaa alussa olla se, että Osku yrittää ruikata rapsutuksia kaikilta ohikulkijoita.
Luin jostain ettei Espanjassa tykätä isokokoisista koirista, mutta siellä asustavat Suomalaiset olivat kyllä eri mieltä. Katukuvassa tosin näkee lähes ainoastaan pieniä ja keskikokoisia koiruuksia.
Sen verran jo tiedämme että Fuengirolassa on koirien uimaranta ja löytyy myös koirapuistoa. Tosin ei ole mitään hajua, miten Osku reakoi veteen, koska syntyi loppusyksystä ja on elänyt tähän asti vain talvea, eli rannoille ei ole päässyt veteen totuttamaan. Lisäksi kun vesi on suolapitoista ja jos Osku innostuukin oikein uimaan, niin pitääkö se sitten pestä joka uintikerran jälkeen... näitä pitää vielä kysellä ja miettiä. Mutta katsotaan nyt ensin kiinnostaako Oskua pätkääkään edes koko uiminen.
Seurailin jo viime reissulla"sillä" silmällä mihin koirat jätöksensä tekevät, kun nurmikkoa ja piennarta ei juurikaan kaupunkialueella ole, mutta hyvin harvoin näki missään mitään jätöksiä. Sen verran huomasin, että kaikki puut ja niiden ympäristö kelpasi miinoitukseen. Todella hyvin kaikki korjasi kyllä jätökset pois. Johtuikohan sitten siitä, että Espanjassa kuulemma sakotetaan jos jätöksiä ei korjata. Oskun kohdalla toivon niin ettei mitään kuravaihdetta tule päälle, kun muutenkin on haasteellista tuon kokoisen koiran kakkojen korjaaminen. Saisi olla välillä lapio ja jätesäkkiä mukana.
Hiukan jännittää myös lämpö. Miten Osku kestää sitä ja minkälaiset sähkölaskut odottaa, kun ilmastointia joutuu varmasti Oskun vuoksi pitämään päällä jatkuvasti. Sähkö kun ei ole muutenkaan siellä halpaa.
Asunnon saanti vuokralle koirataloudelle olikin sitten vähän haastavampi juttu, mutta kyllä niitäkin löytyi. Vuokravakuutta joutuu vain maksamaan enemmän, mikä on täysin ymmärrettävää.
Saimme asunnon onneksi aika korkealta ja siinä on myös iso parveke, joten asuntoon saattaa saada ilmanvaihtoa paremmin, kun pystyy pitämään parvekkeen ovia auki. Hissikin onneksi on, joten Oskun ei tarvitse rasittaa lonkkiaan rappusilla.
MIKÄ FUENGIROLASSA SYTYTTI?
Olemme nyt olleet reilun viikon Suomessa ja tällä välin olen miettinyt mikä siinä Fuengirolassa nyt sitten oikein sytytti. Mikä siinä oli niin upeaa ja mahtavaa, että sinne oikein odottaa pääsevänsä takaisin. Ja vastaus on että, ei mikään. Fuengirolassa ei ole mitään ylistettävää. Sen arkkitehtuuri ei sytytä, se ei ole mikään Italian Wau elämys. Siellä on ranta, kuten hyvin monessa muussakin etelän kohteessa ja kaupunki, joka löytyy myös aika monesta muustakin maasta ja vielä paljon upeampana.
Ja jos olisin turistina käynyt siellä viikon kahden matkalla, niin tuskin olisin toista kertaa sinne mennyt. Mutta, kun teimme siellä töitä ja yritimme ainakin elää aikalailla arkista elämää, niin taisimme päästä pintaa syvemmälle ja sieltä se jokin löytyi ja sytytti. Jokin, mitä on aika vaikea selittää sanoin. Mies sanoi, että Fuengirola on sekamelska sopivasti kaikkea ja siihen on helppo samaistua. Yhdyn tähän mielipiteeseen. Fugessa olet kuka olet, pukeudut miten pukeudut ja aina sulaudut massaan. Ystävälliset ihmiset aina valmiina juttelemaan ja auttamaan, antavat tähän tietysti vielä oman lisämausteen. Ja onhan Fugessa kaikki mitä voi kaivata, ihan käden ulottuvilla. On halvat julkiset, joilla pääset helposti matkustamaan vaikka vähän kauemmaksikin. On lukuisia kauppoja ja ostareita. On paljon ihania kuppiloita jokaiseen janoon ja nälkään. On paljon aurinkoa, mutta on myös tuulisia päiviä ja sadettakin. On kaupunki, ranta ja vuoristo, kaikki samassa paketissa.
Innolla odotan ensi viikkoa ja sitä kun pääsemme lähtemään matkaan. Tällä kertaa tosin autolla, mikä ei välttämättä ole niin helppo juttu koiran kanssa, mutta seikkailumieli vain mukaan, niin kyllä se siitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti