Huomenna tulisi täyteen 2vk täällä Andalusian aurinkorannikolla. Aurinko tosin ei ole juuri mieltä päässyt lämmittämään, mutta mieli on siitä huolimatta aika lailla lämmin.
Täällä on tosiaan tuullut ihan kivasti lähes päivittäin ja tällä viikolla on ollut jo ihan myrskyjä. Joku uutinen tiesi kertoa, että aallokko oli yli kuusi metristä. Myrsky myös sotki rannat, kun meri päätti puhdistautua kaikenlaisesta roskasta ja rojusta. Hyvähän se vain on. Joutuupahan ihminen korjaamaan edes pienen osan siitä saastemäärästä, jota ympäristöönsä viljelee. Viisas meri! Roskat sinne mistä ne on tulleetkin! Upeaahan sitä luonnon näytelmää oli seurata ja ainakin lainelautailijat ottivat kaiken ilon irti aalloista. Siellä he heittivät volttiakin ja hyppivät aaltojen sekaan. Ei se ilma siis, vaan se asenne :)
KOHTAAMISIA
Tähän kahteen viikkoonkin mahtuu jos jonkinlaisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. On saanut kuulla paljon erilaisia tarinoita, miten ja miksi kukakin on tänne Fuengirolaan päätynyt.
Eräs Ruotsalainen pappa pysäytti meidät yhtenä päivänä, kun mietimme mihin kahvilaan menisimme. Kaiketi olimme sen näköisiä, että olimme eksyksissä ja pappa tuli kysymään mitä etsimme. Siinä jäimme sitten vaihtamaan kuulumisia keskellä katua ja pappa kertoi miten oli 27 vuotta sitten ostanut matkailuauton ja tullut sillä tänne, mutta ei sitten matkailuautoa tarvinnutkaan ja lähti Ruotsiin myymään sen ja osti tilalle volvon, jolla sitten ajoi takaisin tänne huomatakseen, ettei tehnyt sillä volvollakaan yhtään mitään. Myi sitten volvon pois ja osti täältä asunnon. Täällä on ollut kuulemma mukava asustella, kun on ollut ilmatkin vähän eri maata kuin Ruotsissa.
Ehkä mieleenpainuvin kohtaaminen on ollut erään tällä hetkellä kodittoman naisen kanssa. Nainen nukkuu kadulla, mutta yrittää saada elämäänsä uudestaan kuntoon. Kun ensimmäisen kerran kohtasin hänet ja vaihdoimme kuulumisia, niin en tiennyt, että hän asuu kadulla. Ei se hänen ulkonäöstään juurikaan näkynyt. Nainen oli tullut tänne vuosia sitten miehensä kanssa, joka oli sitten tehnyt naisen nimiin luottoja ja nainen oli menettänyt kaiken. Sitä, kuinka kauan hän on asunut kadulla, en tiedä. Eilen satuimme törmäämään ja katselin niitä punkkia, joita nämä kodittomat ovat rakennuksien kulmauksiin tehneet. Eivät ne juurikaan ole suojassa katseilta, eivät ainakaan kaikki. Nainen on ihan kiva persoona, ei millään lailla röyhkeä pummi, enemmänkin nöyrähkö.
Nämä erilaiset tilanteet ja kohtaamiset ovat laittaneet miettimään, miksi osa Suomalaisista asuu vain sitkeästi täällä, vaikka Suomessa heillä olisi sosiaalihuolto, joka on täällä todella puutteellinen. Ehkäpä saan tähänkin vastauksen joku päivä.
Työssäkin on saanut kohdata erilaisia ihmisiä erilaisten tarinoiden takaa ja meillä on kyllä mielettömän upea porukka. Hauskuutta ei työpaikalta puutu ja ilmapiiri on tietysti yksi tärkeimmistä asioista työmaallakin.
KIRJANPITOA
Pidin tosiiankin kirjaa siitä, miten paljon tai vähän täällä kuluu rahaa. Olen aina ollut tälläinen oman elämäni "kirjanpitäjä" ja laskeskelen milloin mitäkin. Esimerkiksi yhtenä päivänä laskin paljonko meillä kuluu rahaa ulkona kahvitteluun ja jos nyt laskee että käymme tosiaankin kolme kertaa päivässä kahvilassa kahvilla ja jos laskee pelkät cappucinot ilman lisukkeita, niin kahden ihmisen kahvittelut maksaa kuukaudessa 450e. Aikamoinen summa!
Pidin myös viikon ajan kirjaa kaikesta mihin rahaa meni. Ja jotta saa oikean kuvan, niin valaisen hieman, että käymme tosiaankin sen kolme kertaa päivässä kahvilassa ja välillä ostamme kahvin kanssa myös jotain pikkupurtavaa.
Kuvassa esimerkki "pikkupurtavasta". Tilasin täytetyn paahtoleivän, sain pizzan kokoisen leivän, josta ei täytettä puuttunut. Hinta 3,20
Teemme kuitenkin itse ruuat, eli menomme koostuu lähinnä kauppareissuista ja kahvitteluista, joista tosiaankin suurin menoerä on kahvilat. Mutta siitä huolimatta päädyin summaan, että viikossa menee rahaa 130e. Eli yhden meikäläisen menot on 60e viikossa. En lähtisi sanomaan että se on paha. Me emme tosiaankaan kaupassa pihtaile, emmekä juurikaan ole oppineet arvioimaan hintoja, joten ostamme sitä mitä haluamme.
Meidän elämä täällä sujuu aikalailla arkisesti. Nyt on lauantai, eikä ole edes mitään suunnitelmia lähteäkkö nyt viikonlopun aikana katselemaan nähtävyyksiä, tai tutustumaan lähikyliin. Töihinkin olisi voinut mennä, mutta aamulla kun flunssa muistutti taas olemassaolostaan niin että naapuritkin heräsi varmasti siihen köhimiseen, niin taidan nyt jättää työt tältä päivältä väliin.
Jospa ensi viikolla ilmatkin hieman lämpenisi, saisi nautiskella edes hiukan rannallakin. Toivossa on hyvä elää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti