Päiväkirja Fuengirolasta osa.3 Pikkuretki Mijasiin

Mijas Pueblo on noin 8km päässä Fuengirolan keskusta. Itse en nyt enää ymmärrä miksi tässä aivan meidän kadun vieressä on iso portti, joka toivottaa tervetulleeksi Mijasiin, koska Mijashan ei oikeastaan ole lähelläkään tätä paikkaa. Mapsikin näyttää Mijasin rajat paljon kauemmaksi meistä.

Päätimme sitten lauantaina lähteä vähän tutustumaan tähän Mijasiin, tai siis Mijas Puebloon, Mijashan on aika laaja alue ja siihen kuuluu myös Mijas Costa.

Bussiasemalta lähtee Mijasiin bussi no 122 puolen tunnin välein. Ja noin 20min matka ylös vuoristoon maksaa 1,50. Eli ei todellakaan hinnalla pilattuja ole täällä nämä julkisten maksut.

Ilma oli tuulinen ja pilvinen ja tämä minun flunssa ei ota hellittääkseen, joten kauhean kauaa en jaksanut Mijasissa talsia. Mutta kävimme tutustumassa mm. suklaatehtaaseen.

Mayan Monkey nimellä löytyy pieni suklaapuoti aivan Mijasin keskustasta ja sisältä löytyy museo, jossa on esillä mm. vanhoja koneita, joilla aikanaan on suklaata tehty. Tehtaalla pääsee myös itse kokeilemaan suklaan tekoa, näin ainakin käsitin. Me emme nyt kuulleet mitään esitelmää, mutta kuulin muualta, että suklaa tehdään täysin käsityönä ja pavut valitaan erittäin huolella. Pakkohan se oli tätä paljon kehuttua suklaata ostaa, eikä ollut kyllä mikään pettymys. Suosittelen.

Mijas on kaunis kaupunki kapeine kujineen, puutarhoineen ja puistoineen. Puutarha ei nyt ollut loistossaan vielä, mutta voin kuvitella miten kaunis se on kesällä, kun kaikki kukat pääsevät täyteen loistoonsa.
Silmiä hivelevää kukkaloistoa löytyi kuitenkin jo kujilta ja viherpeukalot olivat todella onnistuneet luomuksissaan.

Kukkaloistoa Mijasissa

Sininen taitaa olla Mijasin väri. Lähes joka kadulla jossa oli kukkaruukkuja, ne olivat sinisiä.

Kalliokiipeilyä Mijasissa

Paikallinen taxiasema

Palattuamme Mijasta takaisin alas Fuengirolaan, alkoi aurinko jo paistamaan ja hetken sai jopa nauttia lämmöstä. Lähdimme rantaan ajatuksena, että menemme johonkin suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta.Se ajatus jäi sitten vain ajatukseksi, koska tuuli oli jo niin raju, ettei siltä ollut suojassa missään.

Ei varmaankaan ollut ihan paras ajatus flunssassa lähteä etsimään tietä, josta pääsisi aallonmurtajan kivikoille. Katselimme rannasta miten aallot löivät rajusti kivikkoon ja tuli pakottava tarve päästä katsomaan meren raivoa lähempää.

Löysimmehän me vihdoinkin aidattujen alueiden jälkeen tien, joka johti murtajalle kalastajien luokse. Siellä oli monta miestä rivissä kalastamassa. Paikka oli kuin kaatopaikka. Muovipulloja ja muuta roskaa oli kuvotukseen asti. Pian alkoi paikalle kerääntyä myös nuorisoa, joten en enää ajatellut, että kalastajat ovat paikan roskanneet. Tiedä sitten ketä tai keitä, ei ole tavoittanut se valtava tietomäärä juurikin näistä muovien saastuttamista meristä.

Liukkailla märillä kivillä sitten hypimme katsomaan miten meri raivoaa. Kyllä siinä itsekkin sai vähän vettä niskaan, kun aallot antoivat kunnon esitelmää. Meri osaa kyllä olla hyvin pelottava ja ihanan lumoava, samaan aikaan.

Aallon hurmaa

Illalla istuskelimme hetken sataman kupeessa ja kuuntelimme upeita bändejä.
Siinä se meni lauantai päivä kivasti ja kerkesimme nähdä ja nauttia paljosta.

Tänään sunnuntaina ajattelin malttaa pysyä paikallaan, jospa saisin siten tämän flunssan selätettyä. Kaupassa oli pakko käydä ja koska emme muistaneet, että nehän ovat suurin osa sunnuntaina kiinni, niin jouduimme kävelemään hiukan kauemmaksi, että löysimme pienen auki olevan kaupan.

Muuten aion tänään vain ja ainoastaan löhöillä. Ja syödä mansikoita. Ja suklaatehtaan suklaat. Ja ehkä vähän sipsiä. Ja ehkä ihan vähän myös lakritsaa...

Ensi viikolla haastan itseni kokeilemaan kuinka pienellä budjetilla täällä Fugessa pärjää. En kuitenkaa jätä juomatta cappucinoja. Niistä en luovu! Mutta muuten aion seurata paljonko sinne kauppaan ja mualle uppoaa sitä rahaa.

Nämä tuotteet maksoivat 10,50

Jo viikossa ovat "mitkälie" hedelmät alkaneet kypsyä. Istuskelen muuten usein juuri tuon kuvassa näkyvän palmun alla. Mietiskelin että jos siinä jotain kasvaa, niin koskahan joku pähkinä tippuu suoraan päähän...