Ja mehän tutkimme. Kävelimme ensimmäisenä päivänä noin 10km. Kävimme useammassa ruokakaupassa ja istuskelimme cappucinolla mitä ihanimmissa kahviloissa. Pitkästä aikaa kun sai kunnon kahvia, niin sitä veti itsensä kunnon kofeiinitärinöihin.
Ettei nyt kuitenkaan ihan lomailuksi olisi mennyt, niin teimpä minä ruuan ja pesin pyykkiäkin jo heti ensimmäisenä päivänä. Tosin ei täällä ulkonakaan syöminen kallista ole kun osaa etsiä paikat, mutta minusta oli kiva kokkailla Espanjalaisilla tuotteilla. Emmekä edes halua että tämä matka menisi pelkästään terasseilla istuskeluun, vaan koitetaan elää normaalia arkea. Ihan kaikkia arjen ihanuuksia ei saatu tuoda mukanamme, joten vähän helpompaa elämä väkisinkin on kuin kotona Suomessa.
Aamulla kävimme taas kävelemässä ja se että kävellään "ihan vain vähän", lähtee aina käsistä. On vain niin kiva kurkata mitähän tuon nurkan takaa löytyy ja sitten onkin taas uusi nurkka, jonka takaa löytyy taas jotain jne... siitä syystä jalat ovat jo nyt aivan muussina ja työmatkakin on vielä sen 2km suuntaansa, eli liikunnasta ei tarvitse huolehtia erikseen.
Se miten olin luonut mielikuvia tästä paikasta, ovat kaikki osoittauteneet vääriksi. Tämä on paljon isompi kaupunki kuin luulin. Täällä on elämää paljon enemmän kuin kuvittelin. Tämä ei myöskään ole Suomalaisten valtaama SF alue. Oikeastaan en ole kuullut Suomalaista puhetta kuin pari kertaa kahvilassa. Kyllä tämä on ihan paikallinen kaupunki, ainakin täällä meillä päin, Mijasin rajamailla. Tähän asti kaikki siis plussaa.
Jos nyt jostain miinuksen antaisin, niin se olisi vehreys, sitä on mielestäni liian vähän. Löytyy toki puistojakin sieltä täältä, mutta kukkia ja vihreyttä puuttuu itse kaupungista. Minun silmin tämä itse Fuengirola on siis vain isohko kaupunki, ei mikään "wau" elämys. Voihan se olla tämä vuodenaikakin, ettei vehreys vielä näy joka paikassa. Ja pitäähän se käydä joku päivä katsomassa vähän kauempaakin kuin minne jalan jaksaa talsia, mitä kaupungilla on tarjottavaa. Usein se kaikki "wau" löytyy kaupungin laitamilta. Mutta pidän kuitenkin kaupungista ja sen ilmapiiristä, ainakin tämän huikean kahden päivän kokemuksen perusteella.
Varjolämpötilat ovat olleet päivällä +18 ja illalla kymmenen aikoihin +16. On jopa huvittavan näköistä, miten osa ihmisistä kävelee päivälläkin toppatakissa, kuten minä ja osa tarkenee jo ihan shortseissa.
Plussaa on kuitenkin lukuiset ruokakaupat ja kaikki muut kaupat siihen päälle, täällä on varaa valita. Kahvilat ovat tietenkin se oma ihanaakin ihanampi kulttuuripläjäys. Ne osaavat yllättää lähes aina omanlaatuisella, suorastaan taiteellisella tyylillään. Kun luulet tilaavasi vain croisantin, niin tilasitkin aivan ihanan croisant annoksen, joka on koristeltu marmedaaleilla ja muilla lisukkeilla. Nämä ovat niitä pieniä suuria asioita, jotka nostavat hymyn huulille ja se hymy kestää pitkään.
En aio mainostaa täällä, siksi en kerro paikkoja, enkä anna vinkkejä mistä mitäkin saa mihinkin hintaan. Kaikki se mitä ei tiedä, sisältää aina yllätyksen, oli se sitten positiivinen tai ei. Miltä maistuisikaan elämä, jos tietäisit aina mitä sen seuraavan nurkan takana on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti