Hetken tie on kuljettava

Huomenna olisi lähtö. Matkalaukun raahasin juuri varastosta ja alkaa se pakkaaminen. Vielä tänään talsin räntäsateessa ulkoiluttamassa koiraa ja teen ruokaa lapsille. Koitan olla läsnä, vaikka puoliksi olen jo matkalla. Kuinka kova ikävä on jo nyt ja kuinkahan tärkeiksi tulevat juuri nämä arkiset hetket, jotka eivät yleensä tunnu missään, arkiset rutiinit. Kun niitä ei tarvitsekkaan vähään aikaan tehdä, niin ne saattavat muistuttaa itsestään hyvinkin voimakkaasti.
Juuri tämä on myös yksi matkan tärkeistä tarkoituksista, muistuttaa meitä niistä pienistä asioista, jotka nostavat päätään ja muistuttavat itsestään, koska ovat hautautuneet sinne itsestään selvään arkeen.

Mietin miten matkassa ihanaa ei ole pelkästään itse matka, vaan kaikki ne mielessä käyvät kuvat, joita luot itsellesi matkakohteesta. Kaikki se tieto jonka haluat etukäteen selvittää ja kaikki ne suunnitelmat joita suunnittelet.
Siis kaikki se mikä vain harvoin osoittautuu todelliseksi ja kaikki se mitä et kuitenkaan koskaan toteuta. Juuri tämä yllätyksellisyys, jonka koet ja näet kun jokin paikka tai asia osoittautuukin aivan erilaiseksi kuin mitä mielikuvituksesi antoi ymmärtää, on matkassa kuin matkassa parasta.

Nyt mielessä ei pyöri pelkästään matkakohde, vaan myös uusi työ.
Kuka keksii tässä iässä lähteä kokeilemaan puhelinmyyntiä ulkomaille? Osaan piiskata itseäni ja armotta kyseenalaistan jokaisen päätökseni. Tervettä järkeäkö minullakin sittenkin? Vaiko vain muiden mielipiteiden vaikutusta itsessäni? No oli mitä oli, niin oma mielipiteeni työstä, joka on ehkä vihatuin ja aliarvostetuin työ sitten parkkipirkkojen, on juuri se haaste kokeilla jotakin täysin uutta.

Olen aina ollut kritiikin kohteena, koska olen sponttaani ja hyppään helposti täysin tuntemattomaan. Haluan nähdä ja kokea asioita, joita monikaan ei ymmärrä. Eikä tarvitsekkaan. Erilaisuuden hyväksyminen on yksi elämän haastavimmista tehtävistä.
Niin paljon haluamme muiden hyväksyntää, että kyseenalaistamme itsemme.
Ja toisaalta, niin paljon haluamme hyväksyä, että kyseenalaistamme muut.

Olen kuitenkin oppinut sen, että ainut joka voi kulkea minun matkaani minun kanssani, olen minä itse.

Olen myös oppinut sen, että ainut joka voi kulkea sinun matkaasi sinun kanssasi, olet sinä itse.



                                  Jos olet pieni puu tuulisen mäen
                                  rinteellä niin ole se kaikkein
                                  kaunein puu juuri sillä paikalla.

                                  Nalle Puh