Aloitan muisteloni ensimmäisestä reissusta Italiaan. Sitä ennen olimme käyneet usein Norjassa, Altalla ja Nordkapissa ja monissa muissakin Norjan paikoissa. Ehkä ihanin ja tunnelmallisin reissumme oli kun lähdimme farmariautolla Norjaan petarit paksissa ja retkikeitin jalkatilassa. Nukuimme paksissa silloin kun nukutti ja ajoimme kun huvitti, Täydellinen vapaus! Matkalta jäi myös ikinä paras uintikokemus, kun kesäkuuman hikeä lähdettiin huuhtomaan pois Lapin pieneen lampeen ja ensikertalaisina ei sitten tullut mieleenkään, että rauhallinen pikku lampi ei ollutkaan niin rauhallinen kuin luulimme, vaan siellä kuhisi paarmoja ja sääskiä! Mutta olin niin onnellinen siitä romantiikasta mikä minut valtasi Lapin maisemissa ja retkikeittimen äärellä kahvittelusta, ettei paarmat ja sääsket päässeet pilaamaan matkaamme, ei vaikka auto oli välillä sisältäkin täynnä niitä.
 |
| Aamupalalla Lapissa |
 |
| Meidän sviitti |
 |
| Altan matkalta |
 |
| Matkalla Altalle |
 |
| Nordkapp |
 |
| Nordkapp |
En keskity nyt kirjoittamaan yksityiskohtia kaupungeista, koska tarinasta tuli kirja. Kirjoitan lähinnä reissun ideasta ja päätapahtumista. Haaveena on kirjoittaa kaikista ihanista Italian kaupungeista, joissa olen saanut myöhemmin viettää lukuisia unohtumattomia hetkiä, mutta tähän postaukseen ne eivät nyt mahdu mukaan.
Syyskuun 11. päivä lähdettiin matkaan. Helsingistä Tallinnaan ja sieltä Puolan kautta Saksaan ja Itävaltaan. Liettuasta navigaattorimme ajatti meidät jostain syystä Venäjän rajalle. Liettuan ja Puolan välissähän on se pikkupätkä Venäjää ja me tyhminä ensikertalaisina huomasimme olevamme Venäjän tullissa ja autoja oli takana jo sen verran monta, ettemme päässeet enää pois. Siinä jonossa sitten tajusimme, että Venäjälle vaaditaan myös viisumi ja sitähän meillä ei ollut, koska Venäjä ei ollut kohteemme. Ensimmäinen tulli päästi meidät läpi tuosta vaan. Olimme nyt siis Venäjällä ja siinä kohdilla alkoi mietittyttämään että mitäs nyt, miten pääsemme pois täältä. Seuraava tulli ei ollutkaan sitten niin ystävällinen ja alkoi aikamoinen selvittely. Meidän käskettiin ajamaan tien sivuun ja siellä odottelimme aseistettujen sotilaiden vieressä kiltisti ja hyvin hiljaa tunnin verran, kunnes joku vihdoinkin tuli, pyöritteli päätään ja kirosi ties millä kielellä ja käski meidän suurinpiirtein häipymään kun vielä voimme. Näin minä ainakin Suomensin sen tullivirkailijan tai vastaavan kasvoilta ilmeiden ja epämääräisen muminan avulla, mitä hänellä oli meille asiaa. Emme jääneet yhtään kauempaa ihmettelemään mitä oli tapahtunut ja miksi meidät ylipäätään päästettiin maahan ilman viisumia, vaan lähdimme vielä kun voimme ja suht nopeasti.
Jatkoimme matkaa ja ajoimme Puolasta Saksaan. Mentiin vähän ristiin rastiin kun etsimme nähtävyyksiä ja emme olleet varmoja mitä kautta haluamme ajaa. Matkalla otimme nokosia huoltoasemilla. Niistä tulikin jatkossa meille niin tuttuja, että muistimme jo etukäteen minkälaista kahvia jostakin huoltamosta sai. Joskus jopa ikävöin pelkkiä huoltoasemia ja sitä matkakahvin tuoksua auton mukitelineessä.
Seuraavana päivänä olimme Itävallassa.
Siellä nukuimme ensimmäisen yön ihanassa hotellissa.
 |
| Hotellimme Itävallassa |
 |
| Näkymä hotellilta |
 |
| Itävalta |
 |
| Itävalta Felbertauern Straße |
 |
| Dolomiitit |
Italiassa olimme jo samana iltana ja yövyimme Riminillä. Riministä minulle ei jäänyt tältä matkalta erityisiä kokemuksia, mutta seuraavilla matkoilla se osoittautui ihan kivaksi ja näppäräksi kyläksi. Tosin minun mieleeni siellä oli liian vähän vanhaa Italiaa, mikä juuri tekee Italiasta Italian. Tosin olimme Riminin hotellikeskittymässä, joten se ei antanut täyttä kuvaa kaupungista. Näistä pohjois Italian kaupungeista mieleenpainuvin on ehdottomasti Caorle ja sen ihana vanha kaupunki, jossa sain käydä sitten myöhemmin matkoillamme.
 |
| Caorle |
Aamulla jatkoimme matkaa ja koska meillä ei ollut mitään valmiita suunnitelmia, niin poimimme niitä vain fiiliksen mukaan ja nyt fiilis sanoin että Veronaan. Niinpä vietimme päivän Veronassa, joka on mielestäni yksi Italian upeimpia sisämaa kaupunkeja.
 |
| Verona |
Veronasta jatkoimme matkaa Gardalle. Gardan kauneus löi ällikällä! Vuoria reunusti korkeat tuijamaiset puut. Ja ne kukkamäärät ja se väriloisto! Ei voi kun huokaista täältä kotisohvaltakin taas, kun muistelee ensireaktiota tuosta paratiisimaisesta paikasta.
 |
| Gardajärvi Laco di Garda |
 |
| Lago di Tenno löytyy vain muutaman kilometrin päästä Gardasta ja sieltä voi vuokrata mm. kanootteja ja pyöriä. Käymisen arvoinen kohde. |
Jos haluaa kauneutta ja väriloistoa, kannattaa Gardalle suunnistaa etelästä käsin. Jos taas hiekkarantaa, niin pohjois Garda on tähän parempi vaihtoehto. Ainakin tälläisen kuvan olen itse saanut Gardasta, kun siellä muutaman kerran olen ajellut.
Otimme Gardalta majoituksen. Söimme ja kävelimme ja nautimme syyskuun helteistä. Oli nimittäin todella kuuma. Matkalla oli auton mittari näyttänyt yli 30 astetta. Seuraavana aamuna rannalla tutkailimme taas karttaa ja mietimme mihin suuntaan seuraavaksi suunnistamme. Monaco näytti olevan niin lähellä, reilu 400km ja sehän on yksi näistä "kerran elämässä" paikoista, joten pakkohan se on nähdä ja matkalle osui vielä Genova. Ei muuta kuin pyyhkeet auton penkille, koska oli turha vaihtaa vaatteita, matkallahan saattoi olla hyviä uimapaikkoja. Siispä keula kohti Monacoa.
Ajoimme Genovan kautta. Siellä uimme ja jaloittelimme. Emme sentään malttaneet istua pelkästään autossa niin upealla ilmalla koko aikaa, vaikka Monaco houkuttikin ja paljon. Mutta ei Genovakaan kylmäksi jättänyt, vaan päinvastoin. Upeahan oli tämäkin kaupunki.
 |
| Genova |
Koska uikkarimme olivat edelleen märät ja ajattelimme vielä uida matkalla, päätimme lähteä ajamaan Monacoon uikkareissa ja vaihtaa ne sitten pois jossain levähdysalueella. Ei kuitenkaan käyty uimassa, ei siellä vuoristoteillä ollut uimapaikkoja ja levähdysalueetkin alkoivat loppumaan iltaa kohti. Lisäksi teillä oli aikamoinen ruuhka, joten huomasimme sitten, että aurinko laski ja pimeillä vuoristoteillä, joissa kaikki paikalliset ajavat kuin hullut kilpaa, oli todella epämiellyttävä ajaa. Päätimme siis ajaa vain nopeasti Monacoon ja toivoa että laitakaupungilta löytyisi joku huoltamo tai edes joku paikka, jossa saisimme vaihdettua vielä vähän märät ranta-asumme säädyllisempiin vaatteisiin.
Mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun pääsimme Monacoon, niin oli edelleenkin ne märät uikkarit päällä. Fiilis oli myös lähes kuin ne suolaiset märät pikkarit, lässähtänyt, ummehtunut, sen verran oli rankkaa navikoida pimeässä ruuhkassa hullujen kaahareitten keskellä. Olimme siis keskellä Monacon glamouria, keskellä rikkaitten upeita autoja ja ihania iltapukuja, vieläkin niissä märissä uikkareissa! Pakkohan se oli kuitenkin poistua autosta sen verran, että sai ihailtua kaupunkia edes vähän aikaa ja täytyy nyt sanoa, että vaikken ole mikään nipottaja, niin se vähän aikaa riitti tällä kertaa todella hyvin, sen verran nolotti kun katsoi muiden pukeutumisia ja miten kaikki lipuivat raikkaina todennäköisesti illastamaan hienoihin ravintoloihin. No, oli minulla onneksi pieni hiekasta likaantunut ja kastunut rantamekko uikkareitten päälle ja paitakin oli, mutta olo oli märkä, likainen ja suolainen. Ja sitä vain lisäsi ohitsemme lipuvat upeat iltapuvut ja hajuveden tuoksut.
Alla olevat kuvat Monacosta ovat seuraavalta visiitiltämme sinne, se tehtiin sentään päivällä ja päivänvaloa kestävät vaatteet päällä.
 |
| Monaco |
 |
| Urheiluautojen paratiisi |
 |
| Monaco |
Monacosta lähdimme pois aikalailla nopeasti ja ajoimme Ranskaan, jossa nukuimme jossakin omenahotelli tyyppisessä hotellissa ja saimme vihdoinkin ne suolavedestä kovettuneet uikkarit pois päältä.
Aamulla kartta ja fiilis sanoi että Pariisiin. Sinne pitää päästä.
Rankan alpit ovat muuten jotain aivan erilaista kuin Itävallan tai Italian. Sinne kun uskaltautuu lähteä harhailemaan pienemmille teille, niin löytää henkeä salpaavia maisemia.
Kävimme matkalla pyörähtämässä Genevessä sen verran, että jaloittelimme ja söimme siellä.
 |
| Geneve |
Genevestä jatkoimme matkaa ja piti edetä ihan hissukseen, mutta emme vain malttaneet lopettaa ja hiukan puolen yön jälkeen olimmekin jo Pariisissa. Siellä vietimme aikaa pari tuntia ihastellen nähtävyyksiä ja sitten oli pakko lähteä nukkumaan. Koska oli jo yö, niin ajoimme ulos Pariisista ja yövyimme levähdysalueella autossa. Ranska saa kyllä täydet pisteet näistä matkaparkeistaan. Ne ovat kuin leirintäalueita ja todella siistejä.
Yöllä heräsin aivan mielettömään ukonilmaan ja vaikka rakastan ukonilmoja, niin tämä oli jo sitä luokkaa, että hiukan pelotti, kun olimme aika korkealla jossain kallion päällä ja koko auto tärisi kun se pamautteli.
 |
| Eiffel torni |
 |
| Pariisi |
Joskus siinä aamun sarastaessa mietimme mihinkäs sitten ja tutkailimme taas karttaa. Hollanti, Amsterdam! Sinne olisi sopivasti matkaa noin 500km, se on pakko nähdä! Eli sinne siis.
Matkalla kuitenkin keksimme että koska Belgia on melkein reittimme varrella, niin käymme pyörähtämässä sielläkin. Ei olisi pitänyt! Siinä väsymyksessä Brysselin ruuhkissa ei tullut mieleen enää nähtävyydet, vaan lähinnä pakokauhu! En muista kuinka kauan kesti, että pääsimme vihdoinkin Brysseliin, sen muistan että kauan! Ja lähes yhtä kauan, että pääsimme sieltä pois. Kannattaa siis miettiä, kun menee "vain pikaisesti" pyörähtämään näissä suurkaupungeissa, että se pelkkä sisäänmeno saattaa kestää useita tunteja.
 |
| Bryssel |
 |
| Hotellimme Amsterdamissa |
Illalla lähdimme Damin yöelämään ja viihdyimmekin ihan pikkutunneille asti.
Dami on kyllä upea ja omanlaatuinen kaupunki. Tästä tulikin yksi kohde joka piti käydä koluamassa uudestaan. Olimme edellisenä päivänä varanneet jo laivan Tukholmasta Helsinkiin parin päivän päähän, koska laskeskelimme että Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin kestää juuri sen verran että kerkeämme hyvin.
Kun sitten kävelimme aamun pikkutunneilla hotellille, meitä odotti yllätys. Aivan hotellin sisäänkäynnin vieressä olevan automme sivuikkuna oli lyöty sisään ja autosta oli viety kaikenlaista. Olin siinä väsyneenä ollut niin tyhmä, että olin jättänyt autoon tavaraa näkyville, kuin houkutukseksi varkaille. Tosin eipä tullut mieleenkään, että ne niin röyhkeästi näkyvällä paikalla 24h respan edessä hajoittaisivat auton laseja, mutta niinpä vaan olivat tehneet.
Emme siis päässeet nukkumaan, vaan asiaa respan Jaskan kanssa selviteltyämme jouduimme vielä kävelemään poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta ja siinä kesti, koska siellä näytti olevan aika moni muukin samalla asialla. Eipä niitä poliiseja näyttänyt paljoa kiinnostavan, sen verran näitä rikoksia siellä tehdään, ettei yhden auton ryöstäminen ole kuin arkipäivää parhaimmillaan.
Kerkesimme nukkua muutaman tunnin ja oli aika jatkaa taas matkaa, mutta meidän piti vielä keksiä miten suojaamme auton ikkunan. Lähdimme etsimään rautakauppoja ja ihan mitä vain, jos jostain löytäisimme edes jotain millä saisimme ikkunan korjattua. Koska oli sunnuntai, niin emme saaneet autoa mihinkään korjaamolle lasin vaihtoon. Jostain löysimme sitten pahvia ja teippiä, jolla saimme ikkunan peitettyä ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Ensin Saksaan, sitten Tanskan kautta Ruotsiin. Ja me kerkesimme laivaan.
Tämä oli siis ensimmäinen automatkani Euroopassa. 18.syyskuuta olimme Ruotsissa. Kiersimme 8 vuorokaudessa 15 maata. Tällä matkalla ainut mikä lepäsi oli silmät, mutta niin paljon ihanaa ne silmät olivat nähneet, ettei väsymystä juurikaan ollut. Olin vain todella onnellinen, että sain nähdä ja kokea niin paljon ja niin kaunista. Eipä tiennyt tyttö, että matkakärpänen puraisi niin pahasti, että vain kuukauden kuluttua siitä kun saavuimme kotiin, olimme jo uudestaan matkalla ja ajelemassa Bosnia-Hersegovinassa. Piti käydä vain Sloveniassa, mutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti